Lahden valokuvataide ry:n kutsunäyttely


TUOMAS UUSHEIMO: Fallen Angels
8.7- 26.7. 2015


Avajaiset 7.7.2015 klo 18-20
Galleria Uusi Kipinä, Kenno
Kymintie 1, 15140 Lahti
Avoinna ti-pe 12-18, la-su 12-16




imagine / this piece of rock / a meteorite
as a word broken from
a long sentence / imagine that
it might carry
an echo of a story
it once told

IX by Aki Salmela






Jumalat kiertävät taivaita öisin, ja heidän kulkunsa ohjaa maanpäällisiä tapahtumia. Yölliset
tarkkailijat ovat seuranneet taivaankannen tapahtumia jo tuhansia vuosia, ja aina joskus
jumalten on nähty laskeutuvan maahan tulisena liekkinä.

Monet kansat ovat pitäneet taivaankannen valoilmiöitä jumalten ilmenemismuotoina.
Muinaisessa Mesopotamiassa varhaiset tutkijat huomasivat nelisen vuosituhatta sitten, että
jumalten kulkua taivaalla saattoi ennakoida. Tämä johti havaintotähtitieteen syntyyn.

Vaikka tähtien liikkeitä on tutkittu ja kirjattu jo tuhansia vuosia, taivaankannen ilmiöihin on
aina liitetty myös tarinoita. Salamat – ukonnuolet – on nähty jumalan sinkauttamina aseina
niin antiikin Kreikassa, jossa Zeus usein kuvattiin salama kädessään, kuin Suomessa, ja
Iranissa taivaanjumalalla oli kädessään nuija, jolla hän saattoi iskeä vihollisiaan. Toki myös
Vanhan Testamentin Jumala on saattanut vihassaan sinkauttaa salaman synnintekijöitten
päälle.

Toisinaan jumalan isku osuu maahan asti. Taivaalta sataneet meteoriitit ovat olleet vielä
vaikuttavampia kuin salamat, ja Viron Saarenmaahan joskus yli kaksi vuosituhatta sitten
iskeytynyt meteoriitti on saattanut jättää jälkensä Kalevalaan, jossa lauletaan, kuinka "taivas
reikihin repesi" ja tulikipuna lensi yhdeksän taivaan läpi. Maailman toisella puolella taas
kerrotaan, että Kaaban musta kivi on alkujaan laskeutunut taivaasta ja että ihmisten synnit
ovat saaneet sen muuttumaan mustaksi – alkujaan se oli hohtavan valkoinen.

Ajatus meteoriitista pudonneena, tai langenneena, enkelinä palauttaa meidät ihmiskunnan
uskonnollisen kokemuksen varhaishistoriaan. Monoteistisessa perinteessä Saatana oli alkujaan
hohtavan kaunis enkeli, joka syöstiin taivaasta maahan ja sillä matkalla paloi rumaksi ja mustaksi.
Kuin loistava tähdenlento, joka maahan päästyään on vain musta kivenlohkare.
Mutta ehkä lohkareen muodoissa ja rakenteessa on vielä jotakin taivaallista kauneutta jäljellä,
kun katsomme tarkkaan.

Jaakko Hämeen-Anttila






Aika, luonnonlait ja sattuma ovat muokanneet teosteni aiheet. Tässä muotoilutapahtumassa on
erotettavissa kaksi ajalliselta kestoltaan äärimmäistä aikajanaa: taivaankappaleiden
muovautuminen avaruudessa miljardien vuosien aikana sekä toisaalta impaktin aikaansaama
äkillinen muutos niin kappaleissa itsessään kuin myös maan kuoressa. Meteoriiteissa näistä
tapahtumista meitä muistuttavat kappaleiden koostumus, palanut kuori sekä ilmavirran
aiheuttamat virtauskuviot. Maan kuoreen syntyneet impaktikraatterit ovat taas miljoonien
vuosien saatossa muovautuneet osaksi jokapäiväistä maisemaamme esimerkiksi jääkausien
seurauksena.

Näiden tapahtumien ajallinen sekä tilallinen ulottuvuus on hyvin vaikeasti hahmotettavista
rajallisen ihmisikämme puitteissa. Olen halunnut valokuvata kappaleet keinotekoisessa
avaruudessani, osana jotakin hyvin suurta ja äärettömän vanhaa. Meteoriittitörmäyksien
rakentamat maisemat taas muistuttavat meitä luonnon sattumanvaraisuuden synnyttämästä
kauneudesta.

Tuomas Uusheimo






Tuomas Uusheimo (s. 1973) on helsinkiläinen vapaa valokuvaaja ja valokuvaa arkkitehtuuria
toimeksiantoina suomalaisille sekä kansainvälisille suunnittelutoimistoille ja lehdille. Lisäksi
hän työskentelee useiden henkilökohtaisten valokuvaushankkeiden parissa. Uusheimon teoksia
on ollut esillä yksityis- ja yhteisnäyttelyissä Suomessa, Espanjassa, Kroatiassa, Kiinassa,
Tunisiassa ja Yhdysvalloissa. Vuonna 2014 Taiteen edistämiskeskus myönsi Uusheimolle 5-
vuotisen taiteilija-apurahan. Lisätietoja: www.uusheimo.com